Mitä jäi jäljelle mielenosoituksista - miten sotilasjuntta näkyy?
Teksti ja kuvat: Markus Lehtipuu
Bangkok, tai tuttavallisemmin Pankakoski, on Aasian lentoliikenteen keskus. Se kuuluu niihin maapallon aluekeskuksiin, joita ovat Euroopassa Lontoo ja Pariisi, lännessä New York ja Itä-Aasiassa Hongkong, Shanghai ja Tokio. Kaakkois-Aasian keskus on ja pysyy Bangkok.
Bangkok, tai tuttavallisemmin Pankakoski, on Aasian lentoliikenteen keskus. Se kuuluu niihin maapallon aluekeskuksiin, joita ovat Euroopassa Lontoo ja Pariisi, lännessä New York ja Itä-Aasiassa Hongkong, Shanghai ja Tokio. Kaakkois-Aasian keskus on ja pysyy Bangkok.
Bangkok-päivitykset ovat siten tärkeä osa matkailun seurantaa, koska kaikki lennot johtavat Bangkokiin. Ellei sitten lennä muualle.
Puisto Banglamphun alueella - mikään ei ole muuttunut.
Vietin viime keväänä yli kuukauden Bangkokissa aloittelemassa opaskirjan päivitystä sekä muuten vaan asumassa. Siihen aikaan käynnissä oli dramaattinen poliittinen myllerrys, jonka tunnussanana englanniksi oli Shutdown Bangkok. Se alkoi tammikuun puolivälissä ja piti Bangkokia kiristysotteessa aina toukokuulle saakka. Ehdin julkaista teemasta monta blogimerkintää kuvaraportteineen, kunnes kaikki päättyi. Niihin aikoihin lupasin päivittää Bangkok-tiedot ennen tulevaa sesonkia. Tässä sitä ollaan, keskellä kuuminta sesonkia.
Asok-risteys nyt. Mielenosoittajista ei ole näkynyt jälkeäkään 24 tuntia leirin purkamisen jälkeen, eikä näy edelleenkään. Toisaalta Bangkokissa ei näy myöskään sotilasjuntan läsnäolo.
Koska olen yleensä eri mieltä kuin valtavirta (perustan näkemykseni aina empiirisille havainnoille), jäin hieman kaipaamaan Shutdown-mielenosoitusta. Mainittu ”valtavirta” puolestaan ilmoitti hetimiten, että Bangkok on ”vaarallinen” ja ”matkustamista kannattaa välttää” ja ”Bangkokiin ei voi mennä”.
Päinvastoin, Bangkok oli parhaimmillaan, ja näistä syistä:
- ihmiset ottivat Bangkokin haltuunsa. Kadut olivat kansan omaisuutta, ei autojen.
- Bangkokin keskeiset pääristeykset olivat isoja markkinapaikkoja, joissa myytiin vallankumousmateriaalin ohella ruokaa ja kaikenlaista muuta rekvisiittaa. Ihmiset olivat läsnä ja kaikki oli hauskaa.
- kansa sai osallistua. Kaikkea ei saneltu ylhäältä päin, rangaistuksen uhalla, vaan kansa otti osaa keskusteluun.
- kansakunta asetti itsensä tienhaaraan, jossa oli mahdollisuus tehdä isoja muutoksia poliittiseen käytäntöön.
- Thaimaa keskusteli. Loputtomat keskustelut ja puheet maan mahdollisesta tulevaisuudesta olivat myös oppitunti hallinnosta ja maan vaihtoehdoista.
- Ilma puhdistui (konkreettisesti) keskustassa, kun vilkkaimmissa risteyksissä ei ollut loputonta autojen ja bussien virtaa (raideliikenne sujui koko ajan keskeytyksettä).
Ratkaisu Bangkokin kevääseen oli thaimaalaisittain liiankin tyypillinen: armeija kaappasi vallan. Toisaalta siihenkin on totuttu, ja kansalle sopii hyvin, että valtaa käyttävät tahot, joita joku muu ei ole äänestänyt väärin. Kannattaa muistaa että entinen pääministeri Thaksin Shinawatra ja hänen siskonsa (joka oli alkuvuodesta pääministeri) Yinluck Shinawatra äänestettiin valtaan enemmistöllä, lähinnä maaseudun äänillä. Bangkok ei hyväksynyt maaseudun demokratiaa, mutta toisaalta, Shutdown Bangkok edusti myös puhtaan politiikan ja korruptionvastaisuuden sanomaa.
Koska olen edelleenkin valtavirtaa vastaan, en ole kiinnostunut median esittämistä väitteistä, joiden mukaan nykyinen sotilashallinto aikoo kieltää katukaupan (ruokatorit ja tavaratorit) ja prostituution. Kun keväällä 2014 kerrottiin, että ”viranomaiset aikovat sulkea mielenosoittajien leirit”, media kertoi tämän auliisti, mutta todellisuus kadulla oli toinen. Joitakin ihmisiä saatiin kyllä hengiltä, mutta leirit jatkoivat kuten ennen.
Thaimaata ei voi muuttaa viranomaispäätöksillä vaan vapaa kansa tekee kuten on aina ennenkin tehnyt. Siksi mielenosoitusten aikana Bangkok oli ihan se sama Bangkok kuin aina ennenkin, ja nyt sotilashallinnon aikana Bangkok on sama kuin ennenkin. Kun eräs kaverini kauhisteli, kuinka olin ”uskaltanut” mielenosoittajien leiriin, en ymmärtänyt kysymystä. Ei Thaimaassa tarvitse pelätä mitään. Pelkääminen kertoo pelkääjästä kaiken, mutta ei mitään Thaimaasta tai Bangkokista.
Niinpä uutinen Bangkokista on nyt epäuutinen: kaikki on kuten ennenkin. Kaikki isot risteykset ovat täynnä autoja kuten ennen mielenosoituksia. Ilma on siten saastunutta, keskustelu on päättynyt ja televisio tuottaa aivotonta viihdettä kuten ennen mielenosoituksia. Se on tietysti ikävää, mutta puhtaasti matkailijan näkökulmasta Bangkok on ihan se sama tuttu Krung thep maha nakhon kuin aina ennenkin.
Ja juuri tänään: Khaosan Road on tupaten täynnä. Vaatekauppa, ravintoloiden pöydät ja irralliset myyntikärryt melkein koskettavat toisiaan - väliin jää vain runsas metri kävelytilaa.
Khaosan Road tänään 29.12.2014 - kansaa on katu tulvillaan.
Sukhumvit soi 11 ja etenkin sen sivukatu (ravintoloita) on täynnä turisteja. Katukauppa kukoistaa eikä mitään ole poistettu, paitsi että joka toinen maanantai poliisit kiertävät suljettujen katukauppiaiden myyntipisteiden luona ja takavarikoivat minkä arvokkaana pitävät, nuo paskiaiset.
Viime maanantaina poliisit kävivät keräämässä katukaupan taukopäivänä (joka toinen maanantai) tyhjistä myyntipisteistä haluamansa.
Mielenosoituksista ei ole jäljellä enää mitään merkkejä. Edes myynnissä olleita t-paitoja ei näy kenenkään päällä. Eikä sotilasjuntan toimet näy missään.
Tytöt ovat edelleen tyttöjä, ladyboyt edelleen ladyboyta, turisti saa edelleen sen mistä hän maksaa ja mikään tai kukaan ei voi muuttaa mitään Bangkokissa. Ehkä ainoa selkeä muutos on euron häilyminen, minkä takia eurolla saa joistakin vaihtopisteistä vaihteeksi alle 40 bahtia, mutta kuka tietää, mihin valuuttakurssit taas huomenna kääntyvät.
Uusia paikkoja on avattu mutta ne listataan sitten aikanaan ilmestyvään opaskirjaan.
